Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hevoset
(5 kuvaa)

<--Edellinen 3 / 5 Seuraava-->
Geinag "Keijo"
Geinag.jpg

Geinag

"Keijo"

Nimi: Geinag Rotu&Sukupuoli: Akhaltek, Ori
Syntymäaika: 28.9.2007 Väri&Merkit: Punarautias, piirto
Säkäkorkeus: 159cm Omistaja: Juliet VRL-13890
Rekisterinumero: VH13-001-0154 Kasvattaja: Meuritan VRL-13099
Koulutus: HeB,130cm Hoitaja: ?

 Luonnekuvaus:

Geinag eli Keijo tuttavammin  on räjähtävä ori, jonka kanssa ei vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta välty. Ori on kauhean perso ruualle ja se olisi aina syömässä kaiken mahdollisen. Keijo on myös kova näpistelemään tallillaisten tavaroita ja yleensä kadonneita tavaroita voi käydä etsimässä orin karsinasta. Keijo vie niin pipot, hanskat kuin kengätkin, välillä hevosen karsinasta on löydetty myös tallottuja puhelimia. Joten kyseisen kiusankappaleen hoitajien on syytä pitää tavarat piilossa orin tarkalta silmältä. Tästä orista on puhuttu tallilaisten kesken myös maanvaivana, joka ei osaa käyttäytä kunnolla, vaan on jatkuvasti ilkeilemässä ja räyhäämässä. Vaikka Keijo välillä vaikuttaa mahdottomalta, niin senkin saa kuriin laittamalla vaan kunnon rajat tai viimeistään herkkuilla lahjomalla.

Taluttaessa Keijo kulkee vierellä yleensä nätisti, mutta jos ori ei ole päässyt liikkumaan tarpeeksi saattaa se olla tosi jännittynyt ja steppailla. Herkkä hevonen myös säikkyy kaikkia ääniä ja liehuvia asioita, paitsi jos Keijon silmä on löytänyt jotain maukasta syötävää niin silloin orin päästä katoaa kaikki muu. Hevonen yrittää aina mahdollisuuden tullen päästä syömään, jonka takia sitä talutetaan vähintään ketjuriimunnarun kanssa, välillä jopa suitset kannattaa iskeä päähän. Välillä orilla on myös koikkaloikka -päiviä, jolloin hevosta taluttaminen on kuin leijaa lennättäisi. 

 Tarhasta haettaessa näyttää yleensä pahaa naamaa ja kääntää takapuolta hakijaa kohti, vaikka ori ei ole koskaan mitään kenellekkään tehnyt kannattaa ottaa jokin pieni herkku mukaan niin orin ilme leppyy heti ja se on helppo poimia kiinni. 

Hoitaessa pysyy rauhallisena, ainakin silloin kun saa mutustella samalla jotain. Ilman mitään syötävää voi olla vähän levoton ja härnätä hoitajaa kaikin mahdollisin tavoin. Jalkoja nostaessa vähän vastustelee, mutta kunhan itse pitää pään kylmänä eikä anna periksi niin ori luovuttaa. Suitsien laitossa heittelee päätään, mutta tässäkin pitää olla vain periksiantamaton niin ori nyörtyy. Satulan antaa laittaa nätisti, ainoastaan vyön kiinni laittamisessa voi näyttää hapanta naamaa. Kengityksessä ja eläinlääkärin toimenpiteissä pitää yleensä olla rauhotettuna.

Ratsastaessa Keijo menisi tikittävästä aikapommista. Oripoika voi säikähtää todella pieniäkin asioita, joten kyseisen hevosen kanssa ei kyydissä ole mahdollisuuttakaan matkustella. Keijon ratsastajilla täytyy olla rautaset hermot ja kyky saada kaikesta kiinnostunut hevonen keskittymään työskentelyyn. Ori nauttii todella paljon liikkumisesta ja työnteosta, mutta se haluisi tehdä niitä vain omalla tyylillään eikä aina malttaisi kuunnella ratsastajan apuja. Esteillä hevonen on todella rohkea ja innokas, se menisi ennemmin vaikka esteestä läpi ja lähtisi metrin liian kaukaata hyppyyn kuin kieltäisi. Keijolla on todella hieno hyppytyyli ja se on laadukas estehevonen, jolta löytyy ponnua vaikka muille jakaa, on vain haastavaa saada se käyttämään taitojaan oikeaan asiaan. Sileälläkin hevoselta löytyy hienot liikkeet, mutta hevosen kärsivällisyys ei siinä riitä haastaviin tehtäviin. Hyvinä päivinä ori taitaa Helpon B:n asiat hyvin ja laukanvaihdot onnistuu myös. Keijon omat erikoisuudet on jäätävän isot pukkiloikat, joiden kyydistä ori on lennättänyt monet ratsastajat maan kamaralla ja lähtenyt itse vetämään kunniakierrosta ympäri kenttää. 

 

Sukutaulu:

i. Tuntematon ii. Tuntematon iii. Tuntematon
iie. Tuntematon
ie. Tuntematon iei. Tuntematon
iee. Tuntematon
e. Tuntematon ei. Tuntematon eii. Tuntematon
eie. Tuntematon
ee. Tuntematon eei. Tuntematon
eee. Tuntematon

 

Kisakalenteri:

Aika: Kutsu: Luokka: Sijoitus:
00.00.0000 - - 00/00
00.00.0000 - - 00/00

 

Varusteet:

 

Päiväkirja:

16.2.2019 Heti aamutallin tehtyäni päätin aloittaa Keijon liikutuksella, tämä voi olla hyvin suuri riski, mutta ainakin tulee herättyä kunnolla. Hevonen mutusteli karsinassaan tyytyväisenä heiniään ja aloin jo toivomaan orin olevan yhtä hyvä mitä se on viime päivät ollut, kun on saanut liikkua paljon. Heti alkuun levitin omat ja Keijon kamat orin käytävän eteen ja talutin hevosen käytävälle kiinni, jonka takia orin ilme nyrpistyi, koska käytävällä ei odottanut ruokaa. Harjasin ja varustin jatkuvasti vähän steppailevan hevosen ja itseni. Talutin orin kentälle ja sieltä löytyi jo pelottava jakkara! Keijon ollessa iso ja minun pieni oli pieni työmaa yrittää nousta hevosen selkään jakkaralta, joka oli orin mielestä kauhean pelottava. Pitkän taistelun ja herkuilla lahjomisen jälkeen olin hevosen selässä odottamassa seuraavie ongelmia. Kävelin alkuun puolipitkillä ohjilla noin 20minuuttia, jota Keijo ei arvostanut vaan kentällä näkyvät esteet oli hänen mielestä todella vetävän näköisiä. Aloitin työskentelyn isolla pääty-ympyrällä, jonka sisäpuolelle tein voltteja. Aluksi mentiin käynnissä vähän molempiin suuntiin ja siiten ravissa samaa. Keijo ei olisi millään malttanut keskittyä työntekoon, mutta tajuttuaan ettei pääse livahtamaan vetämään laukkarodeoitaan ympäri kenttää suoritti ori oikein nätisti. Mentyäni hetken ravityöskentelyä otin laukan mukaan. Tein aina pääty-ympyrän laukassa, siirsin raviin ja tein ravissa voltin keskelle ympyrää. Aluksi meillä oli pieniä erimielisyyksiä ravisiirtymisistä ja ettei ravissa voi vain juosta alta. Tätäkin tein molempiin suuntiin siihen asti kunnes tuli hyvät ravivoltit ja laukka oli hallittua. Tässä välissä käveltiin pari kierrosta pitkin ohjin ja suunnittelin seuraavaa tehtävää johon uskaltauduin lisäämään pari pientä estettä. Otin ohjat tuntumalle ja annoin orin laukata pari kierrosta kenttää ympäri vähän isompaa laukkaa. Keijo innostui tästä paljon ja heitti parit isot ilopukitkin, onneksi olin tämän osannut aavistaa ja opetellut roikkumaan orin juhlaliikkeissä mukana niin ei tullut ongelmia. Aloitin vähän kokoaamaan orin isoa laukkaa ja ohjasin sen pientä ristikkoa kohti kokorataleikkaalle. Keijon huomattua esteen alkoi laukka polkemaan kunnolta takaanta, kun en päästänyt oria rynnäämään täyttä häkää esteelle. Ori teki esteelle ison ja ilmavan hypyn hyvälle paikalle. Sain taas tehdä vatsalihaksillani kovasti töitä että sain pidettyä hevosen paketissa seuravaalle esteelle, joka tuli tosi lyhyellä tiellä keskelle lyhyttä sivua. Tämäkin este on pieni ristikko ja orin hyppy oli samanlainen kuin edelliselläkin esteellä eli todella iso. Tulin tämän tehtävän pari kertaa vielä, viimeisellä kerralla ori oli jo paljon rauhallisempi ja teki parempia hyppyjä, joten päätin lopettaa vielä kun menee hyvin. Ravasin vielä loppuravit yrittäen saada orin kulkemaan nätisti eteen ja alas, mutta Keijo halusikin mennä eteen ja ylös, joten hetken pompittuamme sain orin vasta ravaamaan. Rento ravi on tämän herran kanssa vaikea saavuttaa, mutta tänään saatiin ja suhteellisen rentoa menoa. Lopuksi käveltiin vielä puolisen tuntia ja sitten mentiin talliin. Tallissa vein hevosen suoraan karsinaan syömään. Hoidin hevosen ja sen varusteet pois, jonka jälkeen loimitin orin ja vein sen tarhaan. Otin matkalle tarhaan pari herkkua mukaan niin ei tarvinnut pysähdellä jokaiselle heinätupsulle. Tarhan portille päästyämme, otin orilta riimun pois päästä ja Keijo läksi painattelemaan täyttä laukkaa ympäri tarhaa. Huokaisin ja miten että paljon tuota pitäisi liikuttaa ettei se enää jaksaisi riehua. Hetikun pääsin takaisin talliin minua odotti karsinoiden siivous eli perus tallinomistajan arkea. -Juliet

8.5.2014 Geinagille ravintoneuvonta:

Kenolla suosittelisin ruokavalioksi reilusti heinää, en usko sen lihovan liikaa, jos liikuntaa on normaalisti ja heinän määrää voi vähentää hevosen saadessa painoa. Täysrehuiksi sanoisin hevoselle sopiviksi mm. mysliä, vehnäleseitä ja kivennäisrehua. Lisäksi voi olla tarpeen annostella vitamiineja, muistaa pitää suolakiven aina saatavilla ja herkkujen tarjoaminenkin on sallittua, ellei nyt ori ota tavakseen näykkiä.

Kaikkiin ruokiin täytyy tutustuttaa rauhassa ja määrää lähteä hitaasti nostamaan, kunnes se tuntuu sopivalta -Monica, Klinikka Kalypso
 

28.12.2014  Tiukkoja tilanteita, tallottuja varpaita, päätöntä kaahailua, pudonneita puomeja ja pukkilaukkaa.
Aivan tavallinen päivä Kenon kanssa siis.
Tallimme valmentaja oli luvannut pitää teho este treenauksen minulle ja Kenolle.
Hän ei varmaan ollut tietoinen siitä, mitä oli mennyt lupaamaan, sillä minä menetin kahdet yö unet ennen valmennusta ja treenipäivän aamuna olin aivan itku kurkussa menossa tallille, kun mietin, montako ruumista treeneissä tänään tulisi?
Juuri kun minä sain Kenon suitsien viimeisen remmin kiinni, Valmentaja rämisteli toyotallaan tallipihalle ja nousi autostaan. Valmentaja tuli luokseni talliin ja kätteli minua tiukasti.
Talutin Kenon tallikäytävälle ja Valmentajan takana lähdimme kentälle päin, sillä maneesissa alkaisi tunnit aivan kohta.
Tämän päivän tuntilaisia alkoi saapua tunneilleen ja uusia autoja kaarsi pihaan kokoajan. Keno hermostui, säikähti takaa tullutta autoa ja pomppasi metrin sivulle riistäen riimunnarun käsistäni. Onneksi sain viime hetkellä napattua narun päästä kiinni ja näin rauhoitettua kärjistyneen tilanteen.
Kentän reunalla Kenon onnistui jotenkin tallata Valmentajani varpaille ja mietin, että alkaako hänelle jo pikku hiljaa valjeta se, mitä seuraavan tunnin aikana tulisi pahimmassa tapauksessa tapahtumaan. Ainakaan me emme antaneet kovin hyvää ensivaikutelmaa.
Se alkoi heti selkään noustuani. Keno ei kuunnellut apujani ollenkaan ja jo alku käynneissä se kiihdytteli raville.
Valmentaja katsoi kaahailua hetken ja sanoi sitten, että Kenon kanssa täytyy näköjään aloittaa aivan alusta, perusasioista. Hän kehui minua istunnastani ja siitä, etten tehnyt rajuja pidätteitä kaahailusta huolimatta, sillä takaisin kiskominen aiheuttaa vain sen, ettei hevonen enää vastaisuudessakaan kuuntele apuja eli tulee turraksi ratsastajan lopuillekin avuille. Hän muistutti myös, että sileällä työskentely on kaiken perusta, jopa esteratsastuksen!
Hän kehotti minua nousemaan selästi ja hakemaan juoksutussuitset. Tein kuten hän käski ja kipaisin tallilta varusteet, puin ne kuumalle pojalle, ojesin ohjat Valmentajalle ja kiipesin selkään.
Juoksutus sujuikin ihan huvin, vaikka alussa Keno vähän protestoi ja heitti muutaman pukin. Teimme ensin ympyrällä ihan tavallisia ravi-käynti-ravi siirtymisiä ja sitten, kun poika alkoi kuunnella apujani, vaikeutimme tehtävää ja kokeilimme laukkaa.
Perusteellisen juoksutuksen jälkeen sovimme, että kokeilemme hyppäämistä viidenkymmenen sentin ristikolla ja korottaisimme estettä sitten tarpeen mukaan. Valmentaja kokosi pienen esteen kentän toiselle pitkälle sivulle ja minä nostin toiselta sivulta laukan ja ratsastin aktiivisesti kohti estettä.
Ensimmäinen hyppy meni huti, mutta Valmentaja kehotti pitämään hyvän laukan ja yrittämään samantien uudelleen. Se auttoi ja Keno hyppäsi pienen puomikasan yli, toisin vähä liian räjähtävästi ja menetin tasapainoni, mutten pudonnut.
Seuraavat kymmenen hyppyä olivat samanlaisia ja minua alkoi nolottaa, miksi oikein tuhlasimme taitavan Valmentajamme aikaa.
Kun estetreeni viimein loppui, olin väsynyt ja huojentunut.
Kukaan ei kuollut, tälläkertaa.
Loppu tunti oli mennyt odotettua paremmin ja pääsin Kenon kanssa jo hyppäämään metriä sarjana ja Valmentajakin oli tyytyväinen tuloksiimme ja sanoi, että ei Keno ole aivan toivoton.
Karsinassa annoin pojalle ekstra kaurat, joita se sai mutustella sen aikaa, kun otin varusteet pois ja harjasin sen. Kaviotkin poika antoi otta nätisti ja muussakaan hoitamisessa ei ollut ongelmia.
Vein Kenon vielä tarhaan ja jo portilla se steppaili kärsimättömänä, kun avasin jäistä säppiä. Laskin Kenon irti ja salamana sen ryntäsi kaameata pukkolaukkaa tarhan toiselle puolelle ja takaisin.
Katselin sen säntäilyä hetken ja mietin, miten sillä saattoikin olla noin hirveästi vielä energiaa moisen treenin jälkeen. Minä ainakin olin niin väsyksissä, että hyvä, että jaksoin hevosille heinät kantaa ja lantakärryt kipata lantalaan.
Mutta, kun olin saanut tallikäytävänkin siistiksi ja hevosteni karisnat puhdistettua, kuulin, että tallille olisi tulossa uusi hevonen ja elämä alkoi taas rankan päivän jälkeen hymyillä.-Meuritan

 
 
 
 
 
 
 
 
 
HEVONEN EI OLE OIKEA, VAAN VIRTUAALIHEVONEN


TALLI ON VIRTUAALITALLI
©2019 Kaurakedon virtuaalitalli - suntuubi.com